AMC Gremlin
| AMC Gremlin | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Kenosha, Wisconsin, Yhdysvallat Brampton, Ontario, Kanada Mexico City, Meksiko |
| Valmistaja |
American Motors Corporation American Motors Canada Inc. Vehículos Automotores Mexicanos (VAM) |
| Valmistusvuodet | 1970–1978 |
| Muut nimet | American Motors Gremlin [1] |
| Luokka | C-segmentti |
| Muotoilija |
Richard A. Teague Bob Nixon |
| Seuraaja | AMC Spirit |
| Teknisesti samankaltaisia |
AMC Spirit AMC Eagle AMC Hornet AMC Concord AMC Pacer |
| Vetotapa | takaveto |
AMC Gremlin oli kaksiovinen, amerikkalaisen subcompact-kokoluokan auto, jota American Motors Corporation (AMC) valmisti sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Lisäksi mallia valmisti lisenssillä meksikolainen Vehículos Automotores Mexicanos (VAM).
Oman aikakautensa amerikkalaisen autonvalmistuksen mittareilla Gremlin oli pieni, mutta myös hankinahinnaltaan ja käyttökuluiltaan edullinen auto.
Gremlinin suunnitteli, Richard A. Teaguen alkuperäisidean pohjalta, Hornetin lyhennetylle pohjalevylle, AMC:n suunnittelija Bob Nixon. Mallin tärkeimmät kilpailijat olivat Chevrolet Vega ja Ford Pinto, sekä tuontiautoista ikonimainen Volkswagen Kupla ja Pohjois-Amerikan markkinoille vahvaa tuloa tekevä Toyota Corona.
Gremlin esiteltiin markkinoille huhtikuun 1. päivänä vuonna 1970 ja kahdeksan tuotantovuotensa aikana mallia valmistettiin 671 475 kappaletta.
Vuosimallikohtaiset erot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisenä mallivuotenaan Gremlin oli tarjolla kahtena eri versiona; "hinnat-alkaen"-versio oli kaksipaikkainen, kiinteällä takalasilla, kallimpi versio oli nelipaikkainen, alaskääntyvällä takaistuimella ja tavaratilaan paremman pääsyn mahdollistavalla avattavalla takalasilla. Vaikka Gremlin luokitellaan "hatchback"-malliksi, siinä ei ollut varsinaista isoa takaluukkua.
Yksi Gremlinin myyntivaltteja oli sen voimalinja. Muiden subcompact-luokan mallien joutuessa tyytymään nelisylinterisiin moottoreihin, ensimmäisen mallivuoden Gremlin oli varustettu vakiona 199 kuutiotuuman (3,3 l) 128 hevosvoimaisella kuusisylinterisellä rivimoottorilla ja optiolistalta oli valittavissa 232 kuutiotuuman (3,8 l) 145 hevosvoimainen versio. Nämä moottorit oli esitelty vuonna 1964 ja seitsemällä runkolaakeripukilla varustettuina ne olivat saaneet luotettavan ja taloudellisen moottorin maineen. 199 kuutiotuumaisen moottorin jatkeena oli vakiona kolmeportainen manuaalivaihteisto rattivalitsimella, 232 moottoriversion vakiovaihteisto oli sama mutta lattiavalitsimella. Kolmeportainen Borg-Warner-automaattivaihteisto rattivalitsimella oli saatavissa optiona molempiin moottorivaihtoehtoihin.
Kuusisylinteristen moottoreidensa ansiosta Gremlin oli muita saman kokoluokan autoja voimakkampi ja nopeampi, suuremmasta painostaan huolimatta. "Mechanics Illustrated"-lehden testissä Gremlin 232 automaattivaihteistolla saavutti kiihtyvyyden 0 - 60 mailia tunnissa ajassa 11,9 sekuntia ja huippunopeudeksi saatiin 100 mailia tunnissa. Mallin ensimmäisen vuoden myynti oli 25 300 kappaletta.
- Tekniset tiedot
| Moottori | 199 CID Six (std.) | 232 CID Six (opt.) |
|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkkuinen | |
| Teho (SAE) | 128 hv @ 4400 r/min | 145 hv @ 4300 r/min |
| Vääntö (SAE) | 182 Nm @ 1600 r/min | 215 Nm @ 1600 r/min |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, rattivalitsin (std.) Shift-Command -automaatti, rattivalitsin (opt.) |
3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std.) Shift-Command -automaatti, rattivalitsin (opt.) |
1971
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1971, neljän hengen versioihin, tuli tarjolle "X"-varustepaketti joka saavutti suuren suosion. Pakettiin kuului teippaukset korin kylkiin, korin värinen maskin kehys ja musta maski, erikoisvanteet Goodyear Polyglas D70x14 renkain, erillisistuimet edessä sekä "X"-embleemit.
Gremlinin kaksipaikkainen versio oli tarjolla toista ja samalla viimeistä kauttaan. Edellisen vuoden valinnaisesta 232 rivikuutosesta tuli vakiomoottori ja valinnaiseksi vaihtoehdoksi tuli pidempi-iskuinen, 258 kuutiotuuman (4,2 l) versio. Vuodelle 1971 moottoreiden puristussuhdetta laskettiin 8,5:1:sta 8:1:een. Tämä pudotti 232-moottorin tehon 135 SAE bruttohevosvoimaan, 258:n teho oli 150 SAE bruttohevosvoimaa.
Vuoden 1971 Gremlin oli hieman edellisvuotta kalliimpi. Mallia myytiin kyseisenä vuonna 53 480 kappaletta.
- Tekniset tiedot
| Moottori | 232 CID Six (std.) | 258 CID Six (opt.) |
|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkkuinen | |
| Teho (SAE) | 135 hv @ 4000 r/min | 150 hv @ 3800 r/min |
| Vääntö (SAE) | 210 Nm @ 1600 r/min | 240 Nm @ 1800 r/min |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, rattivalitsin (std.) 3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std.) Shift-Command -automaatti, rattivalitsin (opt.) |
3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std.) Shift-Command -automaatti, rattivalitsin (opt.) |
1972
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1972 Gremlin ei kokenut isoja ulkonäköön vaikuttavia muutoksia, mutta tekniikkapuolella tapahtui sitäkin enemmän. Valinnaiseksi moottorivaihtoehdoksi, kahden rivikuutosen rinnalle, tuli AMC:n 304 kuutiotuuman (5,0 l) V8-moottori. Valmistaja siirtyi käyttämään moottoreiden nimellistehon ilmoittamisessa uutta SAE nettohevosvoima-mittaustapaa. Tämän standardin mukaisesti 304:n ilmoitettu teho oli 150 hevosvoimaa, 232 rivikuutosen 100 hevosvoimaa ja 258 rivikuutosen 110 hevosvoimaa. Gremliniin tuli tarjolle myös täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, tähän asti ainoa tarjolla ollut manuaalivaihteisto oli ollut synkronoimattomalla 1. vaihteella. Automaattivaihteistoissa siirryttiin käyttämään Chrysler Corporationin valmistamaa TorqueFlitea, aiemmin käytetyn Borg-Warnerin sijaan. AMC:n markkinointinimi uudelle automaatille oli Torque-Command. Myös auton alusta sai ajettavuutta ja turvallisuutta parantavia muutoksia.[2] Kaksipaikkainen perusversio pudotettiin pois mallistosta, sen myynti puolentoista vuoden tuotantonsa aikana oli vain 3017 kappaletta.
Vuonna 1972 AMC toi, ensimmäisenä autonvalmistajana, Pohjois-Amerikan markkinoille malliensa yhden vuoden tai 12 000 mailin täystakuun.[3] Samana vuonna kaikissa AMC:n moottoreissa tuli mahdolliseksi käyttää vähälyijyistä tai lyijytöntä bensiiniä. Autojen laatu oli kohdallaan ja asiakkaat kiittivät ostamalla 61 717 Gremliniä, joka oli 15 % edellisvuotta enemmän.
- Tekniset tiedot
| Moottori | 232 CID Six (std) | 258 CID Six (opt) | 304 CID V8 (opt) |
|---|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkkuinen | 2-kurkkuinen | |
| Teho (SAE net) | 100 hv @ 3600 r/min | 110 hv @ 3500 r/min | 150 hv @ 4200 r/min |
| Vääntö (SAE net) | 185 Nm @ 1800 r/min | 195 Nm @ 1900 r/min | 245 Nm @ 2500 r/min |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, 2-3 Syncromesh, rattivalitsin 3-portainen manuaali, 2-3 Syncromesh, lattiavalitsin 3-portainen manuaali, Syncromesh, lattiavalitsin Torque-Command -automaatti, rattivalitsin |
3-portainen manuaali, Syncromesh, lattiavalitsin Torque-Command -automaatti, rattivalitsin | |
1973
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1973 AMC, muiden valmistajien tavoin, asensi autoihinsa Yhdysvaltain liittovaltion liikenneturvallisuusviraston (National Highway Traffic Safety Administration, NHTSA) vaatimusten mukaiset puskurit, joiden tuli kestää, muotonsa muuttumatta, edessä 5:n mailin ja takana 2,5 mailin tuntivauhdilla tapahtuva törmäys. Gremliniin oli valinnaisvarusteena saatavilla myös taakse 5 mailin tuntinopeudella tapahtuvan törmäyksen kestävä puskuri.[4] Uutena valinnaisvarusteena oli Levi's-sisustuspaketti, joka sisälsi farkkukangasta imitoivat penkkien verhoilut, ovien irrotettavat farkkutaskut, yksityiskohtina kupariniitit ja keltaiset saumatikkaukset sekä etulokasuojien Levi's-logot.[5] Takaistuimen jalkatilat kasvoivat hivenen. X-paketin kylkiraidoitus muuttui hieman, kylkiraitaan tuli takapyörän aukon kohdalla pokkaus ylöspäin.
Myyntilukemat jatkoivat huimaa kasvuaan, 122 844 myytyä autoa oli 30% enemmän kuin edellisenä vuonna. Yhtenä tekijänä tässä oli varmasti valmistajan panostus kokoonpanon laatuun. Kyseisenä vuonna Gremlin sai puolueettoman kuluttajajärjestön testissä huippuarvosanat laadusta ja luotettavuudesta.
1974
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1974 Gremlinin ulkonäkö muuttui uuden maskin ja massiivisempien puskureiden myötä. Leveän C-pilarin vaakasuuntaiset pokkaukset muuttuivat pystysuuntaan kallistetuiksi. "X"-paketin raidoitus muuttui "Lätkämaila"-malliseksi ja se yhdistyi C-pilarissa pystypokkausten raidoitukseen. Peräpeilin muotopokkaus jatkui "X"-versiossa maalattuna takapuskurin alle sekä sivusuunnassa kulmiin asti. Nämä muutokset olivat Richard Teaguen nerokkaita design-kikkoja, joiden avulla Gremlin saatiin näyttämään pidemmältä ja leveämmältä käytännössä nollabudjetilla.[6]
X-varustepaketin rinnalle tuli "Rallye-X"-paketti, johon kuului mm. kierrosluku-, öljynpaine- ja ampeerimittarit sisältävä, Hornetista peräisin oleva lisämittaripaketti, kuusisylinteristen moottorien yhteydessä kallistuksenvakain edessä (kahdeksikon kanssa etukallistuksenvakain oli vakiotavaraa), erikoisratti ja musta kojelauta.[7]
Perinteisesti elokuussa vaihtuva mallivuosi venytettiin nyt joulukuun loppuun. Näin vältyttiin vuonna 1975 edessä olevalta katalysaattorien asennuspakolta. AMC myi 171 128 Gremliniä vuonna 1974, tässä oli nousua edellisvuoden lukemaan liki 40%. Tämä tuli olemaan Gremlinien myynnin menestyksekkäin vuosi.
- Tekniset tiedot 1973 - 74
| Moottori | 232 CID Six (std) | 258 CID Six (opt) | 304 CID V8 (opt) |
|---|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkkuinen | 2-kurkkuinen | |
| Teho (SAE net) | 100 hv @ 3600 r/min | 110 hv @ 3500 r/min | 150 hv @ 4200 r/min |
| Vääntö (SAE net) | 185 Nm @ 1800 r/min | 195 Nm @ 1900 r/min | 245 Nm @ 2500 r/min |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, Syncromesh, lattiavalitsin (std) Torque-Command -automaatti, rattivalitsin (opt) Torque-Command -automaatti, lattiavalitsin (opt) | ||
1975
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1975 Gremlinin ulkonäköön kohdistuneet muutokset olivat vähäisiä.[8] Teknisellä puolella tapahtui enemmän. Kaikissa moottorivaihtoehdoissa siirryttiin käyttämään Prestoliten kärjetöntä sytytysjärjestelmää. Kaikki Yhdysvaltain markkinoilla myytävät versiot oli varustettu Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (Environmental Protection Agency, EPA) vaatimusten mukaisilla katalysaattoreilla. Kuusisylinterisillä rivimoottoreilla ja manuaalivaihteistolla varustettuihin versioihin oli mahdollista saada valinnaisena varusteena sähköinen Laycock de Normanville -ylivaihde, joka pudotti vaihteiston välityssuhteen lukemaan 0,714:1. Yksikön päävirtakytkin oli sijoitettu suuntavilkkujen katkaisinvivun päähän. Kun virta oli kytketty, yksikkö kytki tasakaasulla ajettaessa ylivaihteen automaattisesti päälle, nopeuden ylittäessä 35 mailia tunnissa (56 km/h) ja pudotti ylivaihteen pois nopeuden laskiessa alle 32 mailia tunnissa (51 km/h). Kaasupolkimen pohjaan painaminen eli "kick down" kytki ylivaihteen myös pois päältä, jolloin saavutettiin nopeampi kiihtyvyys. Teräsvyörenkaat tulivat valinnaisiksi varusteiksi.[9]
Gremlinin myynnissä tapahtui 67 prosentin pudotus ja autoja myytiin 56 011 kappaletta. Mallin myyntiä söi sekä Volkswagenin uusi Rabbit, joka oli Golfin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattu versio, että AMC:n oma uutuusmalli Pacer.
1976
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1976 Gremlin sai uuden keulan ilmeen. Pyöreät ajovalojen kehykset vaihtuivat pyöristettyihin neliskulmaisiin ja uudelleenmuotoillun maskin sisällä olevat vilkku-/parkkilamput vaihtuivat pyöreisiin. Tarjolle tuli uusi versio "Custom", joka sisälsi mm. uudenlaisen istuimien verhoilun ja lukuisia pienempiä yksityiskohtia.[10] "X"-varustepakettiin kuuluvan kylkiraidan muoto muuttui ja "lätkämailan" kaaren lisäksi raidoitus jatkui vaakasuorassa takakulmaan asti.[11] "X"-varustepaketti oli mahdollista saada vain Custom-version yhteyteen. Vaatimattomien myyntilukujen tähden 304 V8 -moottorioptio pudotettiin pois valikoimasta kesken mallivuoden. Kyseisenä vuonna tällä moottorilla, jonka teho oli nyt vaatimattomat 120 hevosvoimaa, varustettuja Gremlinejä oli myyty vain 826 kappaletta. Kaikkiaan V8-moottorilla varustettuja Gremlinejä myytiin vuosien 1972 ja 1976 välisenä aikana 40 994 kappaletta. Kesken mallivuoden tarjolle tuli 4-portainen manuaalivaihteisto. Vuonna 1976 Gremlinejä myytiin 52 941 kappaletta, joka oli 5,5% prosenttia edellisvuotta vähemmän.
- Tekniset tiedot 1975 - 76
| Moottori | 232 CID Six (std) | 258 CID Six (opt) | 304 CID V8 (opt) |
|---|---|---|---|
| Kaasutin | 1-kurkkuinen | 2-kurkkuinen | |
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std) 3-portainen manuaali ja ylivaihde (opt) Torque-Command -automaatti, rattivalitsin (opt) Torque-Command -automaatti, lattiavalitsin (opt) |
3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std) Torque-Command -automaatti, rattivalitsin (opt) Torque-Command -automaatti, lattiavalitsin (opt) | |
1977
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallivuodelle 1977 Gremlinin kori uudistui täydellisesti. Auton keula lyheni neljä tuumaa ja koko keulan pellitys, mukaan lukien maski ja puskuri, oli täysin uutta. Myös auton peräosa muotoiltiin uusiksi. Lasinen takaluukku oli isompi kuin aiemmin ja myös takavalojen koko kasvoi. Rekisterikilpi siirtyi uuteen paikkaan ja se peitti nyt taakseen polttoainesäiliön täyttöaukon.
Mallivuoden alussa tarjolla oli entiset kuutosmoottorit, vakioversio 232 ja valinnainen 258. Molemmat moottorit oli varustettu kaksikurkkuisella kaasuttimella ja niiden viritysastetta oli hivenen korotettu venttiilien ajoitusta muuttamalla. Kesken mallivuoden, "Custom"-mallivesioon, tuli tarjolle valinnaisena moottorina AMC:n lisenssivalmisteinen, Volkswagenin 121 cid (2,0 l) rivinelonen. Tässä moottorissa oli ominaisuuksina mm. kannen yläpuolinen nokka-akseli. Lisäksi alumiininen sylinterikansi oli läpihengittävää mallia. Toinen uutuus oli valinnainen neliportainen Borg-Warner -manuaalivaihteisto, jonka sai sekä neli- että kuusisylinteristen moottorien jatkoksi. Tehostamattomat levyjarrut eteen tulivat vakiovarusteeksi, jarrutehostin oli valinnainen lisävaruste.
"X"-paketti sai uuden sisäverhoilun ja kylkiraidoitus uuden muodon.[12] "Custom"-version kylkiraita muistutti vanhaa "X":n "lätkämaila"-raidoitusta.[13] Vuonna 1977 Gremlin oli Pohjois-Amerikan markkinoilla edullisin amerikkalaisvalmisteinen auto. Edullisesta hinnasta ja uudistuneesta ulkonäöstä huolimatta mallin myyntiluvut jatkoivat laskuaan. Vuonna 1977 myytiin 46 171 Gremliniä, joka oli 13% vähemmän kuin edellisenä vuonna. Näistä 7558 yksilöä oli varustettu uudella 2-litraisella moottorilla.
- Tekniset tiedot
| Moottori | 232 CID Six (std) | 258 CID Six (opt) |
|---|---|---|
| Vaihteisto | 3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std, ei Kalifornia) 4-portainen manuaali, lattiavalitsin (opt) Automaattivaihteisto, rattivalitsin (opt) Automaattivaihteisto, lattiavalitsin (opt) |
3-portainen manuaali, lattiavalitsin (std, ei Kalifornia) 4-portainen manuaali, lattiavalitsin (opt, ei Kalifornia) Automaattivaihteisto, rattivalitsin (opt) Automaattivaihteisto, lattiavalitsin (opt) |
1978
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeiselle mallivuodelleen Gremlin sai vielä varusteisiin ja ulkonäköön kohdistuneita muutoksia. Uudet vinyyliverhoillut erillisistuimet ja valinnainen keskikonsoli ja kojelaudan jalopuuimitaatiot kuuluivat Custom-varustukseen, samoin kuin korin ulkopuolella mm. lokasuojan kaarien koristelistat.[14] Kojelauta tähän viimeiseen Gremliniin tuli AMC:n uutuusmalli Concordesta. "X"-version kojelaudassa koriste-elementtinä käytettiin harjattua alumiinia. X-teippaus kulki nyt auton helmassa ja se oli ulkonäöltään yhteneväinen Concordin "Sport"-paketin raidoituksen kanssa.[15]
Kesken mallivuotta tuli tarjolle "GT"-paketti, johon kuului mustien maskin taustapeilin, lasinpyhkijän varsien ja sivuikkuinoiden kehysten lisäksi lasikuituiset etuspoileri ja lokasuojien levikkeet sekä korinväriset puskurit. Muuta varustusta olivat parempi meluneristys, DR70 X 14 -vyörenkaat erikoisvanteilla sekä etukallistuksenvakain. GT-versioita valmistettiin alle 2000 kappaletta, kaikki ne oli varustettu 258-rivikuutosella. Viimeisenä tuotantovuotenaan Gremlineitä myytiin enää 22 104 kappaletta, mikä on alle puolet edellisvuoden lukemista. Koko tuotantohistoriansa aikana Gremlinejä valmistettiin 671 475 kappaletta.
- Tekniset tiedot
N = Ei saatavilla, S = Vakiovaruste, O = Valinnaisvaruste, NF = 49 states ei saatavilla, Kalifornia vakiovaruste
| Moottori | Vaihteisto | Gremlin Custom 2-dr | Gremlin Custom 2-dr Sedan | Gremlin Custom 2-Liter 2-dr |
|---|---|---|---|---|
| 2-liter, 4-cyl. | 4-portainen manuaali, lattiavalitsin | N | N | S |
| Automaattivaihteisto, lattiavalitsin | N | N | O | |
| Automaattivaihteisto, rattivalitsin | N | N | O | |
| 232 CID 6 cyl. | 3-portainen manuaali, lattiavalitsin | N | S | N |
| 4-portainen manuaali, lattiavalitsin | S | N | N | |
| Automaattivaihteisto, lattiavalitsin | O | O | N | |
| Automaattivaihteisto, rattivalitsin | O | O | N | |
| 258 CID 6 cyl. | 4-portainen manuaali, lattiavalitsin | O | NF | N |
| Automaattivaihteisto, lattiavalitsin | O | O | N | |
| Automaattivaihteisto, rattivalitsin | O | O | N |
Mitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| 1970–1972 | 1973 | 1974–1975 | 1976 | 1977–1978 | |
| Pituus | 161.3 in (4097 mm) | 165.5 in (4204 mm) | 170.3 in (4326 mm) | 169.4 in (4303 mm) | 166.5 in (4229 mm) |
| Leveys | 70.6 in (1793 mm) | ||||
| Korkeus | 51.8 in (1316 mm) | ||||
| Akseliväli | 96 in (2438 mm) | ||||
| Tyhjäpaino | n. 2633 lb (1194 kg)[16] | ||||
Gremlin autourheilussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gremlin ei ollut edes 304 V8-moottorisena versiona tarkoitettu miksikään nuoren ostajakunnan muskeliautoksi, vaan enemmänkin perinteisellä amerikkalaisella reseptillä valmistetuksi, nuorison ja nuorten pariskuntien ensiautoksi. Edullisen hankintahintansa ja kevyen korinsa, jonka sisään mahtui kuitenkin V8-moottori, ansiosta Gremlin oli kuitenkin yksityiskuljettajien ja -tallien suosima auto etenkin mutkaradoilla, mutta se pärjäsi kohtuudella myös hitailla ovaaliradoilla.
Pienen ja kevyen korinsa ansiosta Gremlin oli suosittu aihio myös kiihdytysradoilla, täälläkään ei auton edullisesta hankintahinnasta ollut yksityistiimeille haittaa. AMC pyöritti vuonna 1972 myös kolmea tehtaan omaa Pro Stock-Gremliniä Yhdysvaltojen suurissa kiihdytyskisoissa. Yksi näistä autoista, jota ajoi Rich LaMont, on entisöity alkuperäiseen kisakuntoonsa ja sillä ajetaan edelleen kiihdytysautojen veteraaniluokkien lähtöjä. Tekniikkana autossa on AMC:n 401 kuutiotuumainen (6,6 l) V8 ja manuaalivaihteisto. Autolla vedetään 8,75 sekunnin varttimailiaikoja, loppunopeuden ylittäessä 150 mailia tunnissa (240 km/h).
Randall 401-XR
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1972 Arizonan Mesassa toiminut AMC-jälleenmyyjä Randall sai tehtaan suostumuksen valmistaa ja myydä 401 kuutiotuumaisellä (6,6 l) V8-moottorilla varustettuja Gremlinejä. Autot tulivat tehtaalta 304 V8:n vaatimalla etujousituksella ja kallistuksenvakaimella. Fyysisestihän moottorit olivat samankokoiset ja painoakaan ei isommalla moottorilla ollut juurikaan enempää, joten auton ajettavuus pysyi sellaisena kuin se oli tehtaalla suunniteltu. Randallin muokkaamina Gremlinit kulkivat tehtaan vakioviritteisellä moottorilla neljännesmailin aikaan 12-13 sekuntia, loppunopeuden ollessa 115 mailia tunnissa (185 km/h). Autot olivat silti täysin käyttökelpoisia päivittäisessä liikenteessä. Randall 401-XR-mallinimellä (X niin kuin Gremlin X, R niin kuin Randall) kulkeneita autoja valmistettiin vuosien 1972 - 1974 välisenä aikana kaikkiaan vain kaksikymmentä kappaletta.
Meksiko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
AMC:n osaomistuksessa ollut Vehiculos Automotores Mexicanos (VAM) valmisti Gremlinejä lisenssillä Meksikossa. Kun Gremlin esiteltiin Pohjois-Amerikan markkinoille vuonna 1970, VAM jatkoi edukkaimpana mallinaan Rambler Americanin valmistamista aina vuoteen 1974 asti. VAM:in valmistamien versioiden varusteet, verhoilu ja usein myös mallinimet poikkesivat AMC:n vastaavista. Gremlin oli kolmas VAM-valmiste, joka ei kantanut "Rambler"-nimeä, aiemmat olivat vuoden 1968 Javelin- ja 1972 Classic -mallit. Meksikon markkina-alueella "Gremlin"-nimen käyttö jatkui VAM:in valmistaman AMC Spiritin mallinimenä vuosina 1979 – 1983, kun Gremlin poistui Pohjois-Amerikan markkinoilta jo 1978.
Australia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi Gremlin valmistui AMC:n yhteistyökumppani Australian Motor Industriesin (AMI) kokoonpanemana. AMC laivasi Completely Knocked Down (CKD)-sarjat Australiaan, jossa ne kokoonpantiin, tarpeellisella määrällä paikallisten valmistajien komponentteja. Näin vältyttiin autojen korkeilta tuontitulleilta. AMI kokoonpani ja markkinoi AMC:n AMX-, Hornet-, Javelin- ja Matador-malleja "Rambler"-nimen alla. Niinpä tämä ainokainen, koekäyttöön tuotu yksilökin sai nimen Rambler Gremlin. Mallin kokoonpanoa Australiassa ei kuitenkaan aloitettu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Oldcaradvertising.org - The New American Car (vuoden 1970 lehtimainos
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1972 AMC Full Line Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1972 AMC Full Line Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1973 AMC Full Line Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1973 AMC Full Line Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1974 AMC Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1974 AMC Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1975 AMC Full Line Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1975 AMC Full Line Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1976 AMC Full Line Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1976 AMC Full Line Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1977 AMC Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1977 AMC Prestige Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1978 AMC Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Oldcarbrochures.org - 1978 AMC Brochure[vanhentunut linkki]
- ↑ Popular Mechanics huhtikuu 1970 - The Gremlins will get you if you don't watch out!
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AMC Gremlin Wikimedia Commonsissa
